eXTReMe Tracker

"Heidin runous on elämänläheistä, kertovaa, ajatuksia herättelevää, lähellä luontoa jonka huomaa ajatuksista.  Runot ovat lämpimiä, arjen elämää, syvällisiä,  kaikesta voi aistia elämän maun."

 

3.1.2011 Ari Kokkonen    (TypoBlog)

 

 

 

"Syntymä" -runojen sisältämään sanomaan on helppo samaistua, mutta vältän silti ”aiheetonta” kehumista. Runoissa ei ole riimejä, ainakaan tarkoituksella laitettu. Vältän myös itse riimien käyttöä, mutta joskus ne ovat paikallaan. Se saattaa tehdä "joustavan etenemisen" vaativammaksi, mutta tässä on kirjoittaja onnistunut. Erityisesti kiinnitin huomiota hienoihin kielikuviin, vaikka en kaikkea niiden sanomaa täysin ymmärtänyt. - - - Tätä kirjaa ei pidä lukea nopeasti, vaan runo kerrallaan ja pysähtyä pohtimaan niiden sanomaa."

 

7.1.2011 kirjailija Jorma Piippo blogissaan

 

 

 

”Heidi Rundgrenin runojen hienovarainen aistikkuus ja yksinkertaisuus luovat puhtauden ja ajattomuuden tunnun, mikä muistuttaa Ryokanin runoutta tai zeniläistä mustemaalausta, ja saavat tavalliset ja kuluneet asiat näyttämään kuin vastasyntyneeltä.” 

 

Helmikuu 2011: Kriitikko Jarkko Lauri kevään 2011 uutuusluettelossa

 

 

 

"Kokonaisuutena Syntymä-runokoelma sisältää melko eleetöntä rauhallisesti etenevää tekstiä, joka ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta ei myöskään petä lukijaansa suurilla epätasaisuuksilla. Kokonaisuus on hallittu ja runot edustavat meillä hyvin tyypillistä perinteistä tapaa kuvata kirjoittajan sisäisiä tuntoja."

 

7.3.2011 Marja-Leenan kirjahylly 

 

 

 

"On hienoa, jos runoilija saa parilla tavanomaisella sanalla ja säkeellä vangittua kokonaisen hetken ja sen tunnelman. Sellainen runo on samanaikaisesti rauhoittava ja virkistävä. Heidi Rundgrenin runot ovat juuri tällaisia."

 

13.3.2011 Jenni kirjoittaa Koko lailla kirjallisesti -blogissaan

 

 

 

"Syntymä on parhaimmillaan aistillisen, koskettelevan kuvaston ja puhtaan mietiskelyn risteyskohdissa."

 

18.3.2011 kirjailija Essi Kummu Oulun Kirjailijaseuran blogissa

 

 

 

"Ensimmäinen havainto kirjasta oli tietynlainen haikumaisuus. --- Toinen havainto oli, että runoista löytyi hyvin miellyttävä rytmi. --- Kolmas havainto oli, että vaikka abstrakteina sanoina toimiikin niin figuratiivisuuden kanssa on ongelmia: huomattava osa niistä hetkien kokemuksista jäi minulle valitettavan vieraiksi. ---"

 

15.1.2012 hdcanis Hyönteisdokumentti-blogissa

 

 

"Rundgrenin runoissa entinen on läsnä lapsuuden muistossa, vanhassa talossa, vanhassa ihmisessä. Nykyajan ihminen on arjessaan kiireinen, ”eikä koskaan pääse pakoon”. Pelkistys on tehnyt runoista mietityn oloisia. Säe ”en löytänyt Jumalaa korulauseista” sopisi neuvoksi monelle. Uskonnollista tunnetta kuvataan samalla kertaa suoraan ja arvoituksellisesti: ”hän oli jotain hämärää/ en ehkä muista// siellä missä hän oli/ leijui// pelkoa/ äärimmäistä taipumista// hän kulki jälkiä jättämättä// mutta nyt hän näkyy/ ja seisoo suorana auringonvalossa// lempeä varjo lankeaa hiekalle/ hän piirtää suureen kiveen/ sormellaan”. Välillä jännite laskee, varsinkin rakkausrunoissa, joihin on pujahtanut mukaan turhaa lyyristä romua. Kokoelman parhaissa runoissa on vain muutama havainto ja tekemisen kuva, silti vaikutelma on avara: ”nainen soittaa vanhaa pianoa/ toinen istuu sohvalla ja ompelee ristipistotyötä// pistojen rytmi mukautuu musiikin tahtiin// naisten välissä on tyhjä tila/ joka sisältää kaiken”."

 

Möllärimestari 2012 raadin arvostelu